Itkin

(Lehti / Kähkönen, Kaasinen, trad)

I spent a year weeping, then another, then a third -
three, four, five years. I cried my lustrous eyes out,
I lost my pretty looks. I only wish I could last another year:
hold on through this one summer into autumn, ease through winter.
Poor little me, I'll go into the autumn night and walk moonward
with my troubled mind. I'll leave my tears behind and disappear
into the murky night's embrace, a dark cloud over my head.
My tears flowed, the teardrops trickled down my cheeks.
Who will dry my tears, who will wipe them from my face?
I can't believe that it's all true, and I can't convince myself,
since I won't go and see it with my own eyes. All my hopes have
come to nothing, what I dreaded has come true. I waited so long,
but it all turned out to be a lie. But I won't cry in front of others,
won't complain with people around. My weeping I keep to myself,
my crying I do at home. Why do I cry for no reason, why do I lament?
I cry over each sorrow, and each worry makes me sigh.

Itkin vuuen itkin toisen itkin kohta kolmannenkin
kolmannenkin neljännenkin viijennen vielä
Pois itkin ihanat silmät kasvon kaunihin kaotin
kaotin kaunihin kasvon ihanat silmät

Kumpa voisin vielä vuuen kesteä tämän kesosen
tämän syksyn sinnitellä talven tunnustella
Lähen hoikka huolissani syksyisen yön sylihin
kuuta kohti kulkemahan yön sylihin
Synkeän yön sylihin kyyneleiltä katoaisin
päälläni pimeä pilvi pimeä pilvi

Kyynel vieri virtaeli vierivät vesipisarat
Kempä veisi kyyneleeni kasvoni kuivaelisi

En usko toeksi tuota nähne näillä silmilläni
kun en käyne katsomahan toeksi tuota
Tyhjä tuli toivotusta tosi toivomattomasta
vale viikon vuottelusta vuottelusta

En mie itke muitten nähen valittele muijen kuullen
Itken itkut itselleni kynnyksille kyyneleeni
Kempä veisi kyyneleeni kasvoni kuivaelisi
Miksi itken ilman syytä vaivojani valittelen
Mie itken joka ikävän joka huolen huokaelen

Käppee

(Kaasinen / Kaasinen, trad)

The old wives around here have hatched an evil plot.
Yes, those long-haired, idle crones are scheming against me:
they're going to make sure I'll never ever find the kind of man I want.
So they threw this ragged fellow at me, dumped a real down-at-the-heels
bum on me. Oh me and oh my, a no-account good-for-nothing.
He's weak, this fellow they got me, weak, and a wild drinker besides.
He's useless, unpredictable, and has a bad temper. Oh me and oh my,
what a no-account, feeble fellow.

Akoill on paha ajatus, on paha ajatus
Tunto pitkätukkasilla, tunto tukkasilla
juoni jonninjoutavilla, jonnin joutavilla

Etten mie sinä, etten mie sinä ikänä
saa en miestä mielehistä, miestä mielehist

Miule hemmo, miule hemmo heitettihin
nukkavieru viskattihin, vieru viskattiin

Miule hemmo, miule hemmo heitettihin
aivan käppee annettihin, käppee annettihin

Jumavei ja jumavoi käppee heikko hemmo
käppee heikko hemmo jumavei juu

Hemmo on heikko, hemmo heikko ja käpeä
vielä villi viinanjuoja, villi viinanjuoja

Hemmo on heikko, hemmo heikko ja käpeä
äkkiouto ja äkänen, äkkiouto

Jumavei ja jumavoi, käppee heikko hemmo
käppee heikko hemmo jumavei juu

Laiska

(Reiman, K ./ Reiman, S.)

I'm a lazybones, born to sing, born with fingers made for playing,
wont to spend my nights alone, singing sleeplessly till dawn.
I just let the songs keep coming, put my servants here to work,
and the music floods my fingers, trickles right down to my hips,
making me keep vigil with the moon, singing alone in the night.
I can't tell what so inspired me - something set my heart aflame.
And whoever overheard me thought I was a drunkard ranting well,
I'll holler drunk or sober, I would whistle without liquor.
The songs burn my breast, the words smoke in my mouth.
Even ice will never cool them; these are words that can't be quenched.
I'm a lazy, ill-born sort; all that I can claim as mine are these
chains of song that hold me, like a stout rope round my neck.
Nights I sense a strange discomfort, feel uneasy in my cabin:
squalls of wind keep blowing bits of tales and phrases through
my walls.

Laiska luotu laulamaan
oikosormi soittamaan
yksin öitä viettelen
unetonna laulelen

Panen laulut lietsomaan
palkkalaiset painamaan
nousi soitto sormille
lasketteli lanteille

Kuun vierellä valvomaan
yksin yössä laulamaan
mikä juoksi mielehen
sytytteli sydämmen

Kuka kuuli laulun luuli
humalassa huutavani
huutelen humalattakin
viheltelen viinattakin
laulut polttaa poveani
sanat suussain savuavi
ei voi jäällä jäähdytellä
sanoja sammutella

Mitä laiskalla minulla
kuta kurjanpäiväisellä
laulun kahle kurkullani
luja köysi kaulallani
yöllä mulla outo vaiva
niin on tukala tuvassa
läpi seinän lausehia
tuuli tuiskaa tarinoita

Liigua

(Aho/Aho, trad)

I want a man to be my match, a man who pleases me.
I want him to be handsome; he needs to have the looks to walk beside me.
But I can't find a lover, can't be satisfied.
I found a bird-cherry twig and a sappy green sprig,
but I can't find a lover, can't be satisfied.
I met a crow in the marshes, a magpie on the fence;
I found a block of alder and an aspen log,
I found a pine stump by the road and a juniper in the woods;
I found a fencepost where the field ends and a cone beneath a stone.
But the one I accepted was a destitute fellow,
and the one I fell in love with walked in worn-out shoes.
Now, whatever could I have been thinking,
who was I really wishing for, who did I hope would come?
I never found a sweetheart to walk hand in hand with me.

Tahtoisin tasaista miestä, liigua liigua miestä mielehistä
kuletella komiaista, liigua liigua komiammanlaista
Vaan en löydä lemminkäistä, liigua liigua lemmenlohdullista
komiaista kulkemahan, liigua liigua viereen kulkemahan
Tahtoisin tasaista miestä, liigua liigua miestä mielehistä
kuletella komiaista, liigua liigua komiammanlaista

Tuomikosta tuomen, tuomen torkian
Varvikosta virven vihannomman

Vaan en löydä lemminkäistä, liigua liigua lemmenlohdullista

komiaista kulkemahan, liigua liigua viereen kulkemahan

Sain suolta suovariksen, aijalta ajoharakan
lepän pökkelön lehosta, haapakannon kankahalta
Tervaskannon tien kylestä, katajaisen kuusikosta
pihkapölkyn pellon päältä, käpykämmin kiven alta

Suostuin suolavaivasehen, liigua liigua suolavaivasehen
rajakenkähän rakastuin, liigua liigua rangaton rakastuin
En kätehen saanut kultaa kulkemaan
En kätehen saanut kulkemahan

Mitähän minäkin mietin, liigua liigua mietin mielessäni
ketä kurja toivottelin, liigua liigua toivoin tosissani
En kätehen saanut kultaa kulkemaan
En kätehen saanut kulkemahan

Milja

(Reiman K. / Reiman, S.)

I hear a rustle in the birches and I feel the wind rising,
rising on these open meadows, on the long lakeshore.
The breezes sing for my baby, rocking the cradle,
lulling my little bird to sleep.
And the hushabye wish that they made for the child
was that the moon might rise golden to watch over it.
I hear the birches rustling, I feel the wind rising;
many a rain has yet to fall, many a breeze is yet to come.
Yes, I can hear the birches rustling: the gentle rustling
of the birches, the soft whisper of the grass.

Kuulen koivikon kohisevan
ja tunnen tuulen nousevan, tuulen nousevan
näille aukehille ahoille
laajoille lammen rannoille, lammen rannoille

Tuulet lapselleni laulavat
kehtosessa keinuttelevat
lintuani liekuttelevat unehen
Tuota toivoi tuuitellessaan
lasta pientä liekutellessaan
suojaksensa kuun tuon kultaisen nousevan

Kuulen koivikon kohisevan
ja tunnen tuulen nousevan, tuulen nousevan
Monta sadetta on saamatta
monta tuulta tulematta, ja tulematta

Kuulen koivikon kohisevan
ja tunnen tuulen nousevan, tuulen nousevan
Lempeä koivujen kohina
hiljainen heinäin helinä, heinäin helinä

Äijö

(Varilo / Kähkönen)

There was a cranky old coot lived in the village, bowlegged
and weak in the head. One night he was out in the pines;
crowing and screeching, carrying firebrands that scorched
his palms; alone in the night, exhausted.
Now on that chilly hillside he kept snakes, one at the top
and two lower down. And then he was bitten in the palm,
a stinging wound, a load of venom.
Alone in the night he trudged along, lurking by the porch
waiting for the snake to appear, wanting to put that wily
devil's head on the block, to take an axe to its slithery neck.
The old man was weary, he'd already had more than many
a stronger man could have taken.
To heal the snakebite he washed it with liquor, poured proof spirit
over it, took some resinous wood and made the sauna steaming hot,
went round the garden reading charms and incantations.
And there was much speculation about his doings: all that trudging
and stumbling, the crookback snakes and their strange antics,
that cranky old coot wheezing and crowing alone in the night.

Kylän äijä, vanha väkkärä
Kylän äijä, vähä-älynen
Kylän äijä, kumma käppänä
Kylän äijä vääräsäärinen
Kylän äijä, kylmäl mäellä
Kylän äijällä, kyy ol kyljel

Rääkyi männikössä yöllä yksinänsä
Rääkyi männikössä kekäleet käessä
Kämmenet käryssä kengät kankahalla
Yöllä yksinänsä, äijä väsyksissä

Kylmällä mäellä kyy ol kytkyessä
Ylähällä yksi alemmalla kaksi
Purrut kämmenestä kyy ol käppänätä
Syyhyn synnyttänyt, syytäny sylkeä

Äijä yksinänsä yöllä väännätteli
Kynnysportahalla kyytä kyttäeli
Päätä pölkyllensä, pahan pirulaisen
Kieron kastiaisen kurkun kirvehelle

Äijä paranteli pirun puremaista
Viinalla valeli, pirrulla pesevi
tervaksella teki, lämmöt löylytteli
Loitsusi loruja, manasi majoilla

Kummasteltiin kyllin äijän pitäjässä
Äijän vääntelöitä, miehen mittelöitä
Köyryselkäkyijjen kummia kujeita
Äijän ähkimistä yöllä yksinänsä

Kylän äijä, vanha väkkärä
Vähemmästäki äijä väsyvi
Väkevämmätki, heti hyytyvi
Kylän äijä väsyneenä

ÄIJÖN MANAUS (trad./K. Kähkönen)		Äijö's Spell
KYY KYLMÄNAHKA KAVALA VIHOLLINEN VIIRUSILMÄ MAAN NUORA KANERVAKARVA MAAN ON SYKKÄ SYNNYNNÄSI TIIJÄ SYKKÄ SYNNYNTÄSI MAAN KAVALA KASVANTASI MAAST ON MUUTKIN MATOSET KIRJAVATKIN KÄÄRMEHET ENPÄ TIIJÄ KARVOASI MIKÄ KARVA LIENETKÄÄ OO VAIKKA YHEKSIKARVA MUSTAKARVA, HARMIAKARVA TAHI VASKENKARVA PIRUN RIIVATTU PURIJA ET VERY MIUN VERELLÄ ET LIHO MIUN LIHALLA SIE SAHASELKÄ SIHISIJÄ PITKÄHAMMAS PAHOLAINEN MÄNE METSÄHÄN MÄELLE PAKENE PAJUN VESOILLE LUIKERRA KIVIEN KOLOHON MUSTA MATO MÄÄ MULLAN ALLE VIE VAIVA MÄNNESSÄS KIPU KOVA KULKEISSAS NOILLE TAPPOTANTERILLE VAINOVAIVOILLE SIJOILLE PUHISTA PUREMA PAHA POISTA MYRKKY MYÖTÄMÖITEN ELÄKÄ ENÄÄ EHÄTÄ TULE NÄILLE NURKKILOILLE RUMA ROIKALE LUIKERTELE		Treacherous and cold-skinned viper, slithering and slit-eyed fiend, heather-colored belly-crawler, learn now of your contemptible extraction, hear and know your lowly provenance: Earth it was who first uncoiled you, as it did much crawling vermin, even many-colored serpents. As for what your proper hue be I can't say, nor does it matter if you were nine different colors, whether you are black or greyish or perchance a shade of copper. Evil, stinging devil's minion, never shall my blood refresh you, nor my flesh sustain your body. Hissing ghoul with jagged backside, long-fanged, vicious, wicked creature, find a hillside in the forest, hide amongst the tender willows, slink into a stony hollow, creep, black worm, into a burrow and take my affliction with you, carry off the pain I suffer to those killing fields of battle, to the very sites of warfare. Cleanse the grievous wound you gave me, rid my veins of this your venom. Henceforth do not hasten thee hither, never wend your winding way here, be, foul thing, forever banished.

Kivutar

(Reiman, K. / Reiman, S., Reiman, K., trad)

The Goddess of Pain has a kettle, the Daughter of Evil a pot;
and in it she's cooking a mess of pain, stirring a bothersome broth.
Kivutar, the devious maiden of Woeville sits there on Hurt Hill,
on top of a boulder in Woeville.
Wearing a burning shift, she gathers grief, picks out pains,
picking and choosing among them, out in the wrathful rain.
And high on Hurt Hill lies a stone, a boulder of various hues:
she digs up ailments from under it, silently stooping to choose.
She simmers and stirs her grievous stew, cooking up hurt on the hill.
While up there on Misery Ridge roams a pack of suffering dogs;
dogs the color of frost, howling in pain on the hill,
suffering and whimpering.

Kattila Kivuttarella
pata Pahan tyttärellä
kipulientä keittelevi
vaivavettä vatkoavi

Kavala Kipulan neitonen
Kipumäellä istuu
istuu kivellä Kipulan
keskellä Kipumäkeä
kipukivellä istuu
neito kavala Kipulan

Kokoilee kipuja kokoilee
päällä palava paita
kokoileepi kipuja
valitsee vaivoja valitsee
vihasateessa seisten
valitseepi vaivoja

Korkealla Kipumäellä
kivi mäen keskellä
kivi kirjava mäellä
kipuja kiven alta kaivaa
alta kipuja kaivaa
vaivat vaiten valitsee

Kavala Kipulan neitonen
Kipumäellä istuu
istuu kivellä Kipulan
keittelee kipuja keittelee
vatkaileepi vaivat
mäellä kipuja keittelee

Linnunmieli

(Reiman, K. trad / Reiman, S., trad)

Would that I could flutter like a birch leaf,
soar like a little bird, under the heavens,
above the winds, over the blue of the ocean.
But I was never meant to fly nor flit:
the vast wilderness is my home,
the juniper's boughs are my shelter.
I walk by the lakeside, I tread the footpaths,
I clamber through fences skirting the fields.
But I was never meant to fly nor flit;
my garden is as long as the cloud's rim,
my doorstep is as cold as the seething rapids,
here in these mossy chambers
beneath the flowering fir-top.

Lenteleisin kuin koivunlehti
Liiteleisin kuin lintu pieni
Vaan en oo lintu lentäjäksi
Koivunlehtenä liehuvaksi

Suuri korpi kotinani,kotinani, korpi kotinani
Päällä katto katajainen, katajainen, katto katajainen
Rannat kierrän kujat kuljen,
kujat kuljen, rannat kujat kuljen
Ahon laidat alittelen,
alittelen, laidat alittelen

Lenteleisin kuin koivunlehti
Liiteleisin kuin lintu pieni
Taivaan alla ilmojen yllä
Meren sinisellä sylillä

Nousisin linnun liitimille
Lentäisin lahelle laajalle
Vaan en oo lintu lentäjäksi
Koivunlehtenä liehuvaksi

Niin on pitkät miun pihani,
miun pihani, pitkät miun pihani
Kuin on pitkät pilven reunat,
pilven reunat, pitkät pilven reunat
Niin on kylmät kynnykseni,
kynnykseni, kylmät kynnykseni
Kuin on kylmät kosken kuohut,
kosken kuohut, kylmät kosken kuohut

Sanat

(Lappalainen / Kähkönen)

Please spare me your words, please reprieve me from your foul speech,
all the dour words I've had from you, let alone those insults.
Your mouth spouts words that fall on me, too many by half,
words that should not be spoken at all, and not now.
Your mouth should be clamped shut, your tongue tied firmly down
to keep you from talking, put an end to your bluster.
Please spare me your words, reprieve me from the harsh language
I've been hearing from you, spoken without joy.
Your tongue is sorely ailing, your tone downright sick,
your utterances unacceptable, like dark spells. -
No, speaking out is not for you, nor trying to be so frank;
you never get your words right and your logic goes astray.
You simply should not open your mouth thoughtlessly,
shouldn't say what's better left unsaid, better kept deep down,
at the bottom of your mind.

Saanenko sanoiltasi rauhan
levon lausehilta pahoilta
saaduilta synkiltä sanoilta
saati loukkaavilta lausehilta

Mielesi syytävi sanoja
sanat päälleni putoavat
joita ei sanoa nyt saisi
siitä puoliakaan puhua

Nyt suusi sulkea pitäisi
kiinni kielen kantasi sitoa
niin että et saattaisi sanoa
etkä voisi kielellä kehua

Saanenko sanoiltasi rauhan
levon lausehilta kovilta
joita on kuultu ja kuunneltu
ilman iloa on ilmoitettu

On kovin kielesi kipeä
miksi vuodattelet valehia
luopi kieli luottehia
lausehia luvattomia

Ei liene sinusta sanojaksi
suun puhtahaksi puhujaksi
vaan aina sanat sekoavat
ja juonesi joutavia sanovat

Saanenko sanoiltasi rauhan
levon lausehilta pahoilta
saaduilta synkiltä sanoilta
saati loukkaavilta lausehilta

Saisi ei sanoja sanoa
suuta aattehetta avata
mieleen on jäämähän parempi
syvällä sanasi pysyvi

Meri

(Reiman, K. / Reiman, S., trad)

These are things that haunt my mind:
a boat riding the waves, sails aflutter in the wind.
My mind drifts away on the ocean, on the churning, foaming water.
Now, why should I praise the sea?
Many good men have perished at sea; many children have been lost.
I have no love of the waterfront:
the sea took my own father, and my only brother, too.
Those that were my father's thoughts are now billows in the sea;
the waters are my brother's very blood.
Why should I be spared, poor child, why not pull me under?
No, I will not praise the sea. Nor do I love the waterfront.
I care nothing for these shores.

Näitä miettii mieleni
Vesi venettä viepi
tuuli purjein puhuvi

Näitä miettii mieleni
mieltäni meri ajavi
vaahtopäinä vesi vellovi

Mistä merta kiittäisin
Meri monta miestä niellyt
monta lasta on lainannut

En rantoja rakasta
Meri vienyt on isäni
aaltoihin ainoan veljeni

Mitä meressä aaltoja
Aallot aatoksia isäni
vesi verta mun veljeni

Miksei minua vienyt
Tätä lasta ei lainannut
alle aaltoin ajanut

En käy merta kiittämään
Enkä rantoja rakasta
Näitä rantoja en rakasta